Vieraskynäkirjoitus: selkäkipu – hoidatko syytä vai seurausta?

Siiri pyysi minua kirjoittamaan vieraskynäkirjoituksen, ja samalla hän antoi muutamia aiheita, jotka hänen asiakastyössään nousee säännöllisesti esille. Näin kuntoutuspuolen liikuntaihmisenä, eli fysioterapeuttina, oli melkein pakko tarttua alaselkäkipuihin. Jos mietitään, mitä kuntoutus on, ehkä omaa katsontakantaa parhaiten kuvaa: training with an injury. Tässä yhteydessä training voi kuulostaa monen korvaan lähes urheilutasoiselta harjoittelulta tai päivittäin tehtäviltä asennonkontrollointiharjoituksilta ja venyttelyltä. Se kulma, mikä pitäisi pystyä ottamaan, riippuu aina yksilöstä ja harjoittelu määrittyy tavoitteiden mukaan.

Selkään ja sen kestävyyteen liittyy uskomattoman paljon myyttejä ja osittain hyvin haitallisia uskomuksia. Ajatus siitä, että selkä on heikko tai on synnyinlahjaksi saanut huonon selän, on todella vahva itseään toteuttava ennuste. Ajatuksilla on uskomaton voima – huoli ja katastrofointi voivat lisätä kivun kokemusta ja paljon. Tällöin selkä rakenteena on jo aika mitätön osa palettia.

Jos selkäkipuinen uskoo, että mitään ei ole tehtävissä, selän kovempi käyttö voi olla vaarallista ja nämä on hyväksytty eräänlaiseksi ominaisuudeksi, tarkoittaa training with an injury tällöin ajatusten ja uskomusten harjoittamista sekä haastamista. Vasta kun keskustelemalla ollaan päästy selvittämään liittyykö kipuun psykologisia tai sosiaalisia tekijöitä, voidaan miettiä millainen fyysinen harjoittelu olisi hyväksi.

Psykologisia tekijöitä voivat olla esim. surun, stressin tai kiireen ilmentyminen selkäkipuna tai selkäkivun voimistuminen edellä mainituista syistä. Sosiaalisia tekijöitä voivat olla ympäristön varoittelu selän käyttöön liittyen tai työympäristön paineet suorittaa töissä tehtäviä, jotka yksilö kokee liian haastavaksi itselleen. Myös ahdistava työympäristö voi ilmentyä kipuina. Psykososiaaliset tekijät tulee aina ottaa esille selkäkivussa, koska lähes aina sieltä löytyy jotain kognitioon liittyvää haastetta.

Jos selässä on ollut välilevynpullistuma vuosi sitten, todella harvoin kyse on enää välilevyn patologiasta jos selkä oireilee vielä vuoden päästä.

Palataan kuitenkin selän kuntoutukseen. Jos haluaisit esim. pystyä kokkailemaan ja puuhastelemaan keittiössä yli puoli tuntia ilman selän väsymistä, tulisi niitä ominaisuuksia tukea. Jos taas haluaisit laittaa puutarhaa, kuokkia maata ja etsiä rikkaruohoja, tulisi miettiä miten pystyisit kyykkimään ja olemaan etukumarassa paremmin ja pidempään.

Joskus tulee hetkittäisiä kuormituksen kovia nostoja, kuten muuttoja, ikkunanpesuja, lapsenlapsen hoitoa ja lattialla kyyryssä leikkimistä, jolloin iso osa kivuista esiintyy. Näitä tilanteita ei silti monenkaan meistä tulisi lähtökohtaisesti välttää tai demonisoida, koska ne ovat vain normaaleja arkisia toimintoja. Akuutin vamman kanssa tilanne on toki hieman erilainen, mutta jos selässä on ollut välilevynpullistuma vuosi sitten, todella harvoin kyse on enää välilevyn patologiasta jos selkä oireilee vielä vuoden päästä. Tällöin tilanne ei ole enää akuutti vaan krooninen, eli pitkäaikainen.

Kun selkä väsyy pitkästä pystyasennossa olemisesta ja sitä venytetään pakotuksen helpottamiseksi, hoidetaan silloin puhtaasti oiretta eikä ongelman syytä.

Palataan vielä tuohon edellä mainittuun välilevynpullistumapotilaaseen. Akuuttivaiheessa selkä ja mahdollisesti alaraajat ovat yleensä todella kipeitä. Kun perusliikkuminen sujuu ja akuutti kipu helpottaa, tulisi suorituskykyä pyrkiä nostamaan takaisin edeltävälle ja mieluiten sitä korkeammalle tasolle. Kudosten rasituksensietokyky on heikentynyt kivuliaana ajanjaksoja ja usein myös lihasmassa on vähentynyt. Jos tältä tasolta ei lähdetä harjoittelemaan portaittain edeten, jäädään polkemaan paikalleen. Kuntosalilla pelkkä siirtyminen laiteharjoitteluun ja selän venyttely ei auta, koska arkielämäkään ei ole sellaista.

Kun selkä väsyy pitkästä pystyasennossa olemisesta ja sitä venytetään pakotuksen helpottamiseksi, hoidetaan silloin puhtaasti oiretta eikä ongelman syytä. Loputtomat liikkuvuusharjoitukset ei auta pitkällä tähtäimellä, jos muita ominaisuuksia ei kehitetä nousujohteisesti. Sukelletaan näihin ominaisuuksiin vielä syvemmin ensi viikolla ja paneudutaan vielä tarkemmin selän lihas- ja faskiatoimintoihin.

Artikkelin kirjoittaja on Kuopion Mehiläisessä fysioterapeuttina työskentelevä Kerttu Ikävalko. Kerttu on erikoistunut mm. 
terapeuttiseen harjoitteluun ja
postoperatiiviseen fysioterapiaan.