Joustava vs. jäykkä syöminen

”Eihän se ole kun ottaa itteään niskasta kiinni.” Sitten dietataan ja kituutellaan, jonka jälkeen ”repsahdetaan” – koetaan itsemme epäonnistujaksi ja palataan vanhaan.

Moni meistä nimittäin ajattelee, että hyvin syöminen vaatii itsekuria, mutta voin sanoa – EI VAADI.
Syömiseen liittyy niiiin monta asiaa; kuten kulttuuri, ympäristö, ihmissuhteet, tunteet, ajatukset ja uskomukset, uni, aktiivisuus, energiantarve ja fysiologinen nälkä, sekä geenit, ettei itsekurilla pötkitä pitkälle. Mitä enemmän käyttää itsekuria – sitä surkeammat työkalut on esimerkiksi painonhallintaan ja mitä enemmän noudatetaan tiukkoja ohjeita – sitä kauemmaksi pysyvät muutokset jäävät.

Jäykkä vs. joustava

Syömisen tietoisen rajoittamisen voi jakaa karkeasti kahteen osaan. Jäykkään – ns. mustavalkoiseen ja joustavaan rajoittamiseen, joista toinen vie pois ja toinen kohti hyvinvointia. Jos me rajoitetaan jäykästi syömistä – noudatetaan tiukkoja ohjeita, lasketaan kaloreita eikä kyseenalaisteta omia uskomuksia ja ajatuksia – ”repsahdetaan” ja koetaan syyllisyyttä, kun itsekuri ei riittänytkään, niin siinä vaiheessa ollaan yleensä kaukana hyvinvoinnista.

Toisaalta opettelemalla oman kropan kuuntelua (nälkää ja kylläisyyttä) ja joustavaa suhtautumista syömiseen sekä tiedostamalla omaan syömiskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, me pystytään vaikuttamaan positiivisesti omaan hyvinvointiin. Onneksi hyvin syöminen on taito, jonka jokainen voi halutessaan oppia. Se ei vaadi niskasta kiinni ottamista tai itsekuria, vaan se joustaa ja lisää hyvää oloa sekä mieltä.